Oppilaitosten toimintakulttuurit

Organisaatioiden toimintakulttuuri rakentuu toimintaa ja käyttäytymistä ohjaavista malleista sekä virallisista ja epävirallisista säännöistä, arvoista  ja periaatteista. Oppilaitoksen virallinen toimintakulttuuri voi olla aivan toisenlainen kuin käytännössä toteutuva toimintakulttuuri, eivätkä nämä molemmat vastaa toisiaan. Kun organisaation toimintakulttuuri ymmärretään ja osatataan ottaa huomioon, voidaan vaikuttaa oppimiseen, ohjaamiseen ja koko yhteisön toiminnan kehittämiseen.

Toimintakulttuuri asettaa sekä rajat että luo mahdollisuudet sille, minkälaista toimintaa opettajien ja opiskelijoiden välillä on. Kaikkia toimintaa ohjaavia arvoja ja uskomuksia ei välttämättä aina tunnisteta.

Koulu on yksi toimintaympäristö

Koulu muodostaa yhden toimintaympäristön, joka edellyttää tietynlaista käyttäytymistä, koulumaisen elämäntavan ja siihen liittyvän habituksen omaksumista. Harvassa paikassa toiminta on yhtä kontrolloitua ja yhdenmukaisten vaatimusten mukaista, mutta koulu toimintaympäristönä kohtaa neutraalisti oppilaiden pukeutumiseen, ruokailuun, tyyliin makuun, tottumuksiin, harrastuksiin ym. Koulussa toisistaan eroavat oppilaat sopeutuvat kouluinstituutioon ja luokkahuonekäytäntöön. Virallisen opetussuunnitelman mukaan oppilaista pitää kasvattaa tasavertaisina, mutta käytännössä oppilaita arvioidaan ja asetetaan paremmuusjärjestykseen.
(Antikainen, A., Rinne R. & Koski, L. Kasvatussosiologia. Helsinki. WSOY. 2006. 3. uudistettu painos., 232–238)

Toimintakulttuuria edistetään

  • yhteistyössä opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön välillä
  • kehittämisen kohteena tulisi olla paitsi fyysiset tilat (oppimisympäristöt), tavat, arvot, tavoitteet ja päämäärät
  • konstruktiivisena oppimisena: yhteistoiminnallisuus ja vuorovaikutus
  • lähtökohtina ovat tieto- ja ihmiskäsitykset

Yhteisöllinen toimintakultuuri välittää

  • Yhteistyö ei ole vain yhdessä tekemistä, vaan se on yhdessä ajattelemista, innovoimista ja kehittämistä yhteistyössä opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön välillä.
  • Kehittämisen kohteena tulisi olla paitsi fyysiset tilat (oppimisympäristöt), tavat, arvot, tavoitteet ja päämäärät
  • Konstruktiivisena oppimisena: Yhteistoiminnallisuus ja vuorovaikutus
  • Lähtökohtina ovat tieto- ja ihmiskäsitykset

Tasa-arvoista toimintakulttuuria edistetään

  • Yhteiset keskusteluareenat (SOME, kahvitilaisuudet, infotilaisuudet jne.): Opettajien ja opiskelijoiden dialogi
  • Yhdessä tekemisen kulttuurin edistämisen: Opettajatiimeissä valmistellaan opetusta
  • Oppimisympäristöjen viihtyvyyden lisääminen
  • Järjestetään tukitoimintoja
  • Aktiivisen opiskelijakuntatoiminnan tukeminen
  • Otetaan opiskelijat mukaan OPS-työhön, toiminnan suunnitteluun ja päätöksen tekoon

Toimintakulttuuri sosiaalista oppilaat

Koulu käytännössä sosiaalistaa oppilaat koulun sosiaalisen kulttuuriin ja toimintatapoihin. Oppilaat omaksuvat yhteisön toimintamallin että sen rituaalit. Rituaalistamisessa on kyse pakosta standardisoida koulun toimintoja, jotta joukkomainen opetus on mahdollista, sillä esimerkiksi ajasta on koko ajan pula. Oppilaat omaksuvat ja sopeutuvat kaksinaisluonteeseen. He ovat rituaalisesti ja fyysisesti läsnä, vaikka ajatukset olisivat jossain muualla.
(Antikainen, A., Rinne R. & Koski, L. Kasvatussosiologia. Helsinki. WSOY. 2006. 3. uudistettu painos, 2006, 232–238)

Koulun käytännöt integroivat oppilaat yhteiskuntaan. Koulutuksessa he varastoituvat työelämää varten, ja he hankkivat tarvittavat kvalifikaatiot. Oppilaat valikoituvat eri tehtäviin.
(Antikainen, A., Rinne R. & Koski, L. Kasvatussosiologia. Helsinki. WSOY. 2006. 3. uudistettu painos, 2006, 240)

Oppilaitoksissa on erilaisia rooleja

  • tehtäväroolit
  • kommunikaatiorakenteeseen liittyvät roolit
  • valtaroolit
  • tunneroolit
  • normirakenteisiin liittyvät roolit

Älykäs organisaatio Sydänmaalakan mukaan

  • oppii nopeasti ja uudistuu jatkuvasti
  • kannustaa yksilöitä ja tiimejä jatkuvaan oppimiseen ja työsuoritusten parantamiseen.

Älykkäällä organisaatiolla on selkeä visio ja arvot.

  • Se sallii virheitä ja oppii niistä.
  • Se pitää huolta henkilöstön osaamisesta, sitoutumisesta ja hyvinvoinnista.
  • Se toimii lähellä asiakasta ja pitää huolta asiakastyytyväisyydestä.
  • Organisaatio toimii kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Oppivan organisaation osaamistaidoille ominaista

  • systeemiajattelu (= kaikki vaikuttaa kaikkeen: kyky nähdä kokonaisuuksien ja asioiden väliset suhteet)
  • sisäiset toimintaa ohjaavat mallit
  • strateginen oppiminen (johdon ja henkilöstön kyvykkyys tulkita maailmaa kyseenalaistaa omia ajatusmalleja ja hahmottaa uusia: kyky reagoida nopeasti asiakkaan tarpeisiin.
  • heikkojen signaalien havaitseminen)
  • palautejärjestelmien käyttö
  • itsensä johtaminen
  • tiimioppiminen
  • dialogi
  • tietojärjestelmien hyödyntäminen
  • osaamisen ja tiedon jakaminen

Sarala & Saralan mukaan oppiva laatuorganisaatio näkee kehittämisen toimintana, joka sekä edellyttää oppimista, että johtaa hyödylliseen oppimiseen. Toiminnan lähtökohtana on asiakaskeskeisyys. Jatkuva laadun kehittäminen on tietoisena oppimisprosessina. Henkilöstön pitkäjänteistä opiskelua tuetaan. Rutiinien kyseenalaistaminen ja innovatiivisuuden tukeminen ja kehittäminen on sallittua. Kehittämisprosessi toteutetaan tiimeinä ja verkostoja kehittäen. Organisaation oppiminen on henkilöstön kokemusten muuttumista ja laajentumista.

Lähteet:

Antikainen, A., Rinne R. & Koski, L. Kasvatussosiologia. Helsinki. WSOY. 2006. 3. uudistettu painos.
Marja Keräsen luennot, Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu, syksy 2015

Oppimiskäsityksistä

Kognitiivinen oppimiskäsitys

Kognitiivisessa oppimisnäkemyksessä keskeisenä on oppija ja hänen oppimistoimintansa ja informaation prosessointi. Siinä korostuu ajattelu, ymmärtäminen ja muistaminen. Oppiminen lähtee havainnoinnista ja informaation vastaanottamisesta, valikoinnista, tulkinnasta ja aktiivisesta ajattelemisesta sekä tiedon prosessoinnista. Oppijan aikaisemmat kokemukset vaikuttavat hänen oppimiseensa ja muistamiseensa.

Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaan oppiminen on tulkintaprosessi ja tiedon aktiivista rakentamista sen sijaan, että tietoa ja tietorakenteita vastaanotetaan sellaisenaan ympäristöstä tai opettajalta. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Konstruktivismissa oppiminen, tieto ja kognitio nähdään kontekstuaalisena ja tilannesidonnaisena.

Humanistisen oppimiskäsityksessä painotetaan oppimisen sisäistä kontrollia. Oppimisen katsotaan perustuvan hyvin pitkälti oppijan yksilöllisiin kokemuksiin ja opetuksen tehtävänä on tukea oppijan kasvua sekä itseohjautuvuutta.

Sosiokulttuurinen oppimiskäsitys

Sosiokulttuurisessa oppimisnäkemyksessä oppijat ovat aktiivisia toimijoita, jotka hakeutuvat sellaiseen yhteisölliseen toimintaan ja oppimistilanteisiin, joissa he voivat kehittää omaa osaamistaan ja ammatillista kasvuaan. Sosiokulttuurisen näkemyksen mukaan hyvässä oppimisympäristössä voi luoda asioille merkityksiä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Behavioristinen oppimiskäsitys

Behavioristinen oppimiskäsitys perustuu ympäristöstä saataviin ärsykkeisiin ja niiden oppimista ohjaavaan vaikutukseen.

Humanistinen oppimiskäsitys

Humanistisen oppimiskäsityksessä painotetaan oppimisen sisäistä kontrollia. Oppimisen katsotaan perustuvan hyvin pitkälti oppijan yksilöllisiin kokemuksiin ja opetuksen tehtävänä on tukea oppijan kasvua sekä itseohjautuvuutta.